Oon aika (tai siis tosi) tunteikas tyyppi ja välillä otan isot ja ei-niin-isot muutokset vähän turhan rankasti vastaan. Välillä mietinkin, että mikä ihme saa mut ottamaan näin isoja askeleita ja tekemään suuria muutoksia elämässä. Nautin jännityksestä ja uusista jutuista, mutta liikaa stressaavana tyyppinä saatan välillä vähän friikata... Eli toisin sanoen nämä kaksi kulunutta kuukautta ovat olleet paikoittain tosi tosi ailahtelevia.
Ensin kärsin työkulttuurishokista, joka nyt viime viikkojen aikoina selkiintyi, ja paljastuikin oikeastaan työpaikan sisäisiksi ongelmiksi. Ilmapiiri tuntui omituiselta ja ajattelin sen olevan vaan mun suomalaisuuden ja hollantilaisen kulttuurin yhteentörmäystä. Viime viikolla sainkin kuulla, kuinka firmalla on sisäisiä ongelmia ja pääsin osalliseksi kehityskeskustelua. Keskustelun jälkeen kaikki oli paljon selkeämpää ja työpaikan ilmapiiri on kirkastunut huomattavasti.
Myös arki on aiheuttanut enemmän ja vähemmän ahdistusta. Taisinkin yhdessä postauksessa kertoa, että matkustan yhteensä n. 3 tuntia töihin ja takaisin. Tähän oon saanut vähän helpotusta, kun kotiin mennessä otankin nykyään junan alle ja olen jo heti kuuden jälkeen kotona. Arki-illat ovat siis pidentyneet melkein tunnilla, wohoo! Mutta hehes, sepäs ei kauheasti aamu-unista, iltakukkujaa auta, kun aamuihin en ole saanut helpostusta. 6:20 herätys tuntuu edelleen lähes joka aamu yhtä hirveältä ja jatkankin uniani aina bussissa töihin mennessä. Nyt se on pakko vihdoinkin todeta, että minä en ole aamuihminen. Ja uskonkin vakaasti, että ihmiset jakautuvat aamu- ja iltaihmisiin ja se oikeasti vaikuttaa arkipäiväiseen elämään ja työssäkäyntiin. Ennen ajattelin mun olevan vaan laiska herääjä ja pistin sitä vähän nuoruudenkin piikkiin... Noh, nuori ja laiska olen edelleen, mutta todistetusti myöskin yöeläin.
Hah, kaiken tämän valituksen jälkeen totean kuitenkin, että KAIKKI HYVIN ja sen kaiken lisäksi juurikin se kaikki on jatkuvasti menossa parempaan suuntaan. :) Jaaa sen kaiken lisäksi pääsin tai oikeastaan sisälläni roihuava tuli johdatteli minut puolentoista vuoden tauon jälkeen TANSSITUNNEILLE! Aijaijaijaijai, että tekee kutaa ja sielu lepää ja en pysy housuissani ja huhhuh. Eli siis tykkään isosti - ISOSTI. (Ne jotka eivät minua paremmin ja pidemmin tunne niin olen harrastanut tanssia jotakuinkin 15 vuotta ja toiminpa jopa tanssinohjaajanakin viitisen vuotta koto-Kotkassa asuessani. Eli siis tää tunneille paluu on aika hemputin hieno juttu.)
Sellaista. Lempeä huokaus ja terveiset Suomeen. Palataan taas pian. <3
Kuvitusena jälleen mun instagram-tililtä viimeisimpiä puhelimella otettuja räpsyjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti