Pari viikkoa ja pari päivää. Sitten olen taas keskellä polkupyörien vilinää ihmettelemässä ylitinkö saman kanaalin jo toista kertaa ja miksi kaupunki pitää rakentaa kaarevaan muotoon; ihan vaan, ettei paikallisetkaan löytäisi enää kotiinsa?
Lähden Amsterdamiin työssäoppimaan graafista suunnittelua. Tai tarkalleen ottaen itse työpaikka sijaitsee Almeressa, 34 kilometriä Amsterdamin keskustasta. Mutta tulen asumaan ja elämään ihan kiven heiton päässä Damin keskustan sykkeestä.
Paikka on minulle tuttu ja turvallinen jo entuudestaan. Toinen puoliskoni (eh, klisee) on kotoisin Amsterdamista ja asuin hänen luonaan jo viime tammikuusta heinäkuun loppuun asti. Kesän lopussa palasin vuoden tauon jälkeen Omniaan suorittamaan audivisuaalisen viestinnän opinnot loppuun. Koska pidin ulkomailla olosta ja Suomesta poismuutto on aina tuntunu luontevalta ajatukselta JA olihan mulla jo niin sanotusti jalka oven välissä, halusin ehdottomasti löytää harjoittelupaikan Hollannista.
Vaikkakin tämä syksy, lähes puolivuotinen Suomessa oli yksi parhaista päätöksistäni pitkään aikaan, samalla se oli myös yksi stressaavimmista ajanjaksoista. Työssäoppimispaikan etsiminen aiheutti mulle harmaita hiuksia, unettomia öitä ja paniikki-itkuisia skype-puheluita Hollantiin. En saanut kauheasti apuja koululta, sillä tulin hakuun tavallaan ulkopuolisena ja halusin harjoitteluaikani kestävän koko puolivuotta. Lopulta etsinnät ja hyvät suhteet tuottivat tulosta, ja sain aivan superhyper mahtavan paikan! Olen niiiiiiin onnellinen ja intopinkeänä tulevasta, ettei rajoja löydy koko universumista!!!
Käväisin jo paikan päällä lokakuussa syyslomaillessani Amsterdamissa. Mulle järjestettiin niin haastattelu että testipäivä - ja molemmat menivät hyvin, oletettavasti, jos paikka on kerran minun. ;) Firma on nuorekas ja trendikäs, ja siellä suunnitellaan asiakkaille sekä nettisivuja, printtijuttuja että koko brändäystä logoista markkinointi-ideaan.
Viisi kuukautta firmassa tulevat varmasti olemaan todella antoisat, mutta myös haastavat ja hermoja raastavat.
Mutta ennen sitä... ensi viikon, viimeisen kouluviikon jälkeen mä hiljennyn hollantilaisen erittäin spesiaalin vieraan kanssa joulun viettoon. Pakko ladata akkuja pari viikkoa. Akut nimittäin vetelevät vähän niinku viimeisiään tässä loppu metreillä viimeisteltäessä kahta eri kouluprojektia. Huih, jaksaa jaksaa, kohta se palkitaan!
Kuvat minä, Amsterdam, 2014
P.s. Amsterdamissa on oikeesti 600 000 polkupyörää, mut se on tositosipaljon eli yhtäkuin miljoona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti